Loppukirillä

Viimeinen viikko lähti käyntiin hieman tahmeasti. Maantaina meidän oli tarkoitus aloittaa seinämaalauksen tekeminen hevosradan seinälle, mutta aamulla päästyämme paikalle, opettajat päätyivät siihen lopputulokseen, että on liian kirkasta yrittää heijastaa kuva seinälle. Tunti siirrettiin 9 illalla, yökoulua siis luvassa! Päivä oli kuitenkin tyhjänpanttina oloa, mutta onneksi uskaltauduin puhumaan yhdelle luokkalaiselle tytölle ja pyysin hänet kanssamme kahville. Tämä tyttö, Nastasia nimeltään muistaakseni, osoittautuikin moskovalaiseksi joka on muuttanut tänne opiskelemaan graafista suunnittelua. En olisi kyllä arvannut. Hänen englantinsa oli sujuvaa ja tsekkiä hän kuulemma opetteli kotimaassaan jo tarpeeksi hyvin opiskellakseen täällä. Oikeastaan oli aika hurjaa kuulla, että hän on 16 vuotias ja asuu yksin Prahassa. Itse en tuossa iässä olisi voinut kuvitellakaan muuttavani vieraaseen maahan opiskelemaan. 

Ihan asuntomme juurella oleva kahvila Okey Dokey oli hyvin tunnelmallinen.

Illalla sitten palasimme hevosradalle, josko pääsisi viimeinkin työnpuuhaan. Vaan homma ei ollutkaan niin mutkatonta, sillä kun pitkän sähläyksen jälkeen videotykit saatiin toimimaan; huomattiinkin, että heijastettavan kuvan formaatti on väärä (omasta näkökulmastani he eivät vain osanneet suurentaa kuvaa oikean kokoiseksi seinälle, koska tiedosto kyllä avautui kyllä, liiankin isona, mutta mistä minä tietäisin mitään). Noh, tunti siirtyi jälleen seuraavan päivän iltaan. 

Videotykkejä yritetään saada toimimaan.

Tiistaina menimme koululle täyttelemään vaihdon lopun tärkeitä papereita ja tekemään viimeisiä kuvanmuokkauksia. Illalla jalkani ja olkapääni olivat jälleen sen verran kipeytyneet, etten lähtenyt mukaan seinämaalaus urakkaan. Yleisesti ottaen myös innostukseni myös alkaa olla finaalissaan. Ollakseni rehellinen, olen ollut jo viikon kypsä lähtemään kotiin, lähinnä koska täällä ei ole enää oikeastaan tekemistä ja jalkani ei anna perikisi, että juoksentelisin ympäriinsä. 

Keskiviikkona paperisota jatkui, lähinnä Miriamin ja opettajien kiireestä. Illalla meillä oli kuitenkin ohjelmaakin: nimittäin jo vaihdon alussa varaamamme parhaat paikat oopperaan. Valitsemamme ohjelma oli "Otello", pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni oopperaan. Ensinnäkin: oopperan tilat olivat aivan mahtavat. Toisinnakin: puvusteet, äänet, rekvisiitat, musiikki. Minulla ei ole tähän muuta lisättävää, tämä on näitä "ainakin kerran elämässä"-kokemuksia ja olen iloinen, että pääsin kokemaan sen täällä juuri ennen lähtöä (ja näin halvalla, heheh). 

Oopperan ulkoaula.
Kuva: Hilda-Maija

Sali.
Kuva: Hilda-Maija.

Yksityiskohta parvemme seinältä.
Kuva: Hilda-Maija