Lepoa ja pohdiskelua

Viikonlopusta on jälleen hyvin vähän mitään mainittavan arvoista: Hilda-Maija juoksenteli pitkin Prahaa museoissa ja muissa kulttuurihienouksissa sivistäen itseään, minä puolestaan makasin asunnolla kipulääkehuuruissa ja tungin naamaani pakastepizzaa. Niin ja tietenkin jatkoin omaa projektiani, mutta hieman vaihtelevalla menestyksellä.

Sneak peekkejä taas ihan vain todisteeksi, että saan jotain aikaankin.

Maanantaina osallistuimme jälleen jollekin piirustustunnille. Taas opettaja vain kysyi "mitä tahdotte tehdä?". Noh, me valitsimme piirtää pelkistetyn kipsipään hiilellä ja harjoitella sen parissa varjostamista ja varjojen muodon hahmottamista. Olin hyvin nopeasti valmis, mutten patalaiskana ihmisenä jaksanut sitten tehdä mitään muuta lyhyen lopputunnin aikana. Opettaja kävi silloin tällöin kurkkaamassa miten meillä menee, muttei kommentoinut mitään. Saatuamme molemmat kuvamme valmiiksi, menimme syömään ja sen jälkeen oli taas Dorotaa. Näin opettajan kerran silmäkulmastani "tunnin" aikana, mikä meni taas minulla itsenäisesti photoshopilla hienosäätöjen teossa ja valmiiden kuvien viimeistelyssä.

Piirrustustunnin möhkönaama

Olemme huomanneet, että tosi usein opettajat kysyvät mitä tahdomme tehdä ja järjestävät sen meille sen sijaan, että antaisivat vain suoraan tehtävänantoja. Hyvin paljon tähän mahdollisesti vaikuttaa muiden oppilaiden loppukokeet ja työt, joihin meidän on ulkopuolisina vain mahdotonta päästä mukaan. Erittäin hyvähän tämä on minulle, joka tykkää työskennellä itsenäisesti oman projektini parissa ja pistän sen kaiken edelle, mutta todellista opetusta ja taiteellista kehitystä kaipaavalle tämä ei ole ehkä sopivin paikka. Itseänikin jää vähän harmittamaan, etten ole oppinut täällä kamalasti mitään uutta taiteen alalta, mutten ole sellaista vaatinutkaan. Kokemus on minulle tärkein.

Ja tosiaan sitten ihan yleisesti aiheeseen liittyen: työturvallisuus ja ylipäätään taiteellinen työskentely on tosiaan hieman erilaista Suomen oloihin verrattuna. Esimerkiksi grafiikan tunnilla suojahanskat? Esiliinat? Mitkään suojavarusteet maalin tai kemikaalien kanssa työskennellessä? Ei mitään sellaisia. Hiiliteoksen parissa säämiskä? Levittäkää sormin vaan. Kun kysyimme mitä maaleja he käyttävät, vastaus oli simppelisti "maaleja". Lisäksi osa näistä käyttämistämme maaleista, mitä epäilemme temperamaaleiksi, ovat  homeessa. Noh, kyllä hommat täälläkin luistavat, vain vähän eri tavalla.  Oikeastaan, kun on ollut täällä jo näin kauan ja elänyt näiden ihmisten tavalla, alkaa huomaamaan kuinka neuroottisia hätähousuja Suomessa ollaan. Täällä osataan ottaa asiat vähän rennommin, ainakin tästä minun ulkopuolisen näkökulmastani. Ero tässä asiassa Suomen ja Tsekin välillä ei ole henkeäsalpaava, mutta sen verran näkyvä kuitenkin, että minä kykenen huomaamaan sen ja ottaa vertailukohteekseni.