Puurtamista ja piirtämistä

Tiistaina oli aika vapaasti taas oman projektin työskentelyä, minä pakersin jälleen näyttelykuvien kanssa ja lisäilin niihin edellisen illan aikana syntyneitä elementtejä.

Päivitetty versio.
Enää puuttuu typografia kuvan yläreunasta ja koko kuvan VÄRIT. Välillä vähän kuumottaa miten ehdin nämä kaikki teokset. 

Keskiviikkona oli koulussa tsekinkielinen luento valokuvan sommittelusta ja muusta sellaisesta. Minulta meni suurin osa ohi, koska en vain kykene kuuntelemaan luentoja (varsinkaan sellaisia joita en ymmärrä) täydellä tarkkaavaisuudella. Lisäksi vaikutti siltä, että luennossa käsiteltiin jo minulle tuttuja käsitteitä, kuten diagonaali, pakopisteet, lävistäjät.. Luennon jälkeen oli taas muutama tunti valokuvien muokkausta. Loppuillan työskentelin jälleen rakkaan oman projektini kanssa asunnolla.

Skannausta odottavat viimeiset hahmot ja koriste-elementit. Mikä sotku.

Torstaina meillä oli sitten viimein jotain muuta: piirrustusta. Tunnin opettaja ei puhunut englantia, mutta jälleen pari oppilasta tulkkasi meille, mitä piti tehdä. Aluksi valmistimme pohjan tulevaa tempera-maalausta varten, sitten sen kuivumista odotellessamme teimme parin tunnin mallista piirtämisharjoituksen. Mallina kaikkien rakastama kipsifiguuri, tämä oli kyllä paljon isompi ja kokonaisempi kuin meidän koulullamme olevat (oli jopa torsokin pään lisäksi). Tehtävänä oli piirtää mallista hiilellä sen kasvot ja luoda mahdollisimman realistinen kuva. Minä taistelin tämän kanssa tovin, aloitin jopa kokonaan uudestaan kerran, koska olin ehtinyt jo vieraantua taas realistisesta piirtämisestä. Lisäksi kulmani ei ollut kaikista ihanin: sivusta, mutta aavistuksen takaapäin.

Näin pitkälle pääsin harjoitukseni kanssa ja siihen se sitten jäikin.

Pian temperapohjat olivat kuivuneet ja pääsimme niiden kimppuun. Malli ja idea oli sama kuin ensimmäisessä harjoituksessa, mutta tekniikka eri. Ideana oli ensin maalata "luonnos" suoraan pohjalle keskisävyn ruskealla, sitten myöhemmin lisätä tummalla varjot ja vaalealla valot. Aluksi hirvitti lähteä luonnostelemaan suoraan maalilla, koska kulma ei edelleenkään ollut kovin helppo. Siitä se sitten vain lähti, ehdin jo ruveta leikkimään varjoilla, mutta tunti loppui kesken. Jatkaisimme tätä työtä vielä ensiviikolla.

Ja sitten taas ihan yleisiä tuntemuksia. Oikeastaan viimeviikolla iski ensimmäistä kertaa koti-ikävä, mutta nyt se on jo ehtinyt mennä ohi. Lisäksi vanhempani tulevat käymään täällä parin päivän reissulla nyt viikonloppuna, joten voin lykätä heille kaikki tuliaiset tms mukaan jo valmiiksi.
Ja koulusta yleisesti. Kovasti ovat opettajat kehuneet meidän töitämme ja projektejamme, useasti se on kiirinyt myös Miriamin korviin asti. Jo pariin otteeseen Miriam on kertonut meille, miten joku opettaja on kehunut hänelle meidän töitämme. Onhan se oikein kivaa saada kuulla, että kädenjäljestämme pidetään, mutta välillä se on pikemminkin hämmentävää. Skeptisinä ihmisinä aluksi luulimme sen olevan vain mielistelyä, kun katsoo millaisia töitä on koulun seinillä esillä, mutta enää en oikein tiedä mitä ajatella. Odottivatkohan he meiltä sitten jotain aivan toisenlaista tasoa? Emme voi tietää.