Teetä ja viihdykettä rammalle

Perjantaina oli vuorossa taas grafiikkaa. Tämä on ehkä ainoa tunti, joka on ollut säännöllinen tähän asti. Ehkä sen vuoksi koenkin sen ns. tutuksi ja turvalliseksi. Jatkoimme edellisen tunnin tehtävää; tehtävänantona vanhanajan tyylistä typografiaa. Tekniikkana kokopaino, kaiverrettavana materiaalina käsittääkseni linoleum levy. Sain kaiverruksen suhteellisen nopeasti valmiiksi, mutta opettaja oli kadonnut teille tuntemattomille kokonaan enkä nähnyt häntä koko lopputuntina. Muiden oppilaiden ystävällisellä avustuksella sain kuitenkin pari mustavalkoista vedosta otettua työstäni. En tiedä millaisia värejä he siellä käyttävät grafiikkaansa, mutta jännää oli huomata, että esim. levyn pesu vedostuksen jälkeen ei tuntunut sujuvan lainkaan niin helposti ja siististi, kuin meidän koulullamme. 

Tunnilla aikaansaatu grafiikan vedos

Lauantaina kävimme shoppaamassa kengännauhoja, mysliä ja kylpyvaahtoa Náměstí Republikyn Palladium-ostoskeskuksessa. Suomessa on tottunut menemään paikalliseen Citymarkettiin tai Prismaan, mistä saa kaiken, mutta asiat eivät ole niin Tsekissä: täällä kaikki on eroteltu omiin kauppoihinsa. On erikseen ruokakaupat, kenkäkaupat, vaatekaupat, elektroniikkakaupat ja kosmetiikka/saippuakaupat. Siksi päätimme lähteä päättömän katujen haravoinnin sijaan suuntaa kauppakeskukseen. Löysin sieltä mm. itseäni kiinnostavan tosi ihanan sarjakuva-ja figuurikaupan.

Shoppailureissun jälkeen lähdimme illalla Magdalenan ja hänen erään suomea opiskelevan ystävänsä kanssa teelle lähistöllä olevaan teehuoneeseen. Teehuone sijaitsi vanhassa kellotornissa, paikassa missä en olisi todellakaan odottanut olevan niin tunnelmallista aasialaistyylistä teehuonetta. Vietimme monta tuntia teehuoneella puheskellen Suomen ja Tsekin eroista ja samanlaisuuksista, koulunkäynnistä ja yhteiskunnasta. Keskustelujen aikana kävi ilmi, että tämä Magdalenan ystävä on tulossa ensi syksynä Ouluun opiskelemaan yhdeksi lukuvuodeksi ja hän vaikutti olevan kovin innoissaan siitä. Hän on opiskellut suomen kieltä kaksi vuotta ja on kova Suomi-fani. Muumeista hän sanoi pitävänsä myös kovasti, Magdalena puolestaan kehui suomalaista arkkitehtuuria. Ainoa asia, mitä molemmat tsekkiläistytöt voivottelivat Suomesta, oli se miten kallis ja kylmä maa se on. Illan ja hyvän teen päätteksi Magdalenan ystävä kutsui meidät tiistaiksi Suomi-klubilleen, missä hän ja muutama muu suomea opiskeleva luokkatoverinsa viettävät aikaa ja pyrkivät puhumaan vain suomea. Odotamme mielenkiinnolla, millainen siitä illasta tulee.

Sunnuntaista ei ole oikein kirjoitettavaa. Kävimme vain jälleen ostoskeskuksessa, ostimme tuliaisia ja kävimme syömässä friteerattua kanaa. Suunnittelimme myös tulevia viikkoja: museoreissuja, oopperaa, leffaa ja muuta viihdettä vapaa-ajalle, sillä täällä nuokin huvitukset ovat paljon halvempia kuin Suomessa.

Entäs sitten yleisiä tuntemuksia? Noh, rampa saa sympatiaa ja apua osakseen missä tahansa meneekin. Vaikka liikennesääntöjä ei täällä niin orjallisesti noutatetakaan kuin suomessa (ei todellakaan), niin suuremmalla todennäköisyydellä minun ylittäessä katua kuskit hidastavat ja pysähtyvät. Myös metroissa ja busseissa vanhatkin ihmiset luovuttavat pyytämättä istumapaikkansa minulle, kun huomaavat rapukävelyni keppien kanssa.

Ja koulunkäynnistä? Tähän asti tämä on ollut minulle enemmän lomaa kuin koulunkäyntiä ja rehellisesti sanoen olen asennoitunut siihen myös niin. Koulupäivät ovat lyhyitä ja tämä tähän asti nähty lorvailevainen kouluympäristö ei ole kamalasti motivoinut minua. Minulla on suuri motivaatio tehdä omaa projektiani Hyrialle, mutta tähän asti minulla ei ole ollut kamalasti aikaa sille, koska olemme kiertäneet kaupunkia niin paljon koulunkin jälkeen. 

Pieneksi esittelyksi siis oma projektini Hyrialle on kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eli samanaikaisesti teokset heinäkuun näyttelyyni kotikuntani kirjastoon. Aiheena on vähän erilaiset nykyajan prinsessat (ja prinssit) esim. selluliittiprinsessa, roskaprinsessa jne.

Yhden illan keskeneräiset luonnokset omaan projektiini.