"Onkohan se maksullinen?"

"Onkohan se maksullinen?"

-Viikonlopun aikana ehkä useimmin kysytty kysymys minun ja Hilda-Maijan välillä. Näin kaupunkiin tutustumisen alkajaisiksi kiertelimme maksuttomia nähtävyyksiä, pintaraapaisuja vähän joka puolelta. Lauantain vietimme kierrellen pääosin Prahan linnaa ja sen tiluksia. Ja koska lauantai oli lämmin kevätpäivä: turisteja riitti. Prahalaisille varmaan normaali ilmiö, mutta tälle pienelle suomalaiselle ihmistäyteiset, ahtaat metrot ovat vieraita ja ahdistavia.

Olemme panneet merkille myös yhden jännän ilmiön tässä turistirysässä: esim. juomien hinta aterian yhteydessä. Itse ateria on usein hyvin edullinen, n.80-100 korunaa (n.3-4 euroa), mutta pelkkä vesilasi saattaa olla paljon ateriaa kalliimpi. Jopa olut on usein paljon vettä halvempaa, samoin mineraalivesi.

Puutarha aivan Prahan linnan juurella

 

St.Vitus katedraali

Strahovin luostarin luona

Sunnuntaina teimme piknik-matkan Petřín kukkulalle, kävimme sinne matkallamme ohimennen Royal Gardenissa ihastelemassa kukkasia. Käveltävää sinä päivänä riitti ja näköalat olivat huikeat. Kävelyä tuli tehtyä niinkin paljon, että sain jalkani todentotta kipeäksi siitä. Illalla kivun pahetessa epäilimme jopa marssimurtumaa, mutta päätin odottaa seuraavaan päivään ja katsoa, josko jalka elpyisi siihen mennessä.

Royal Gardenissa

Petřín kukkulan kukkulan varrelta löytyi pieni kuvattava

Näköala Prahasta Petřín kukkulalta

Maanantaina meidän oli tarkoitus lähteä aivan Prahan keskustaan kuuluisalle tapaamispaikalle, St Wenceslas-patsaan luo, missä olisimme tavanneet opettajamme ja osallistuneet kurssille (en ihan täysin muista mikä kurssi oli kyseessä, varmaankin jokin valokuvaukseen liittyvä), mutta jalkani tilanne ei ollut yhtään parantunut yön aikana, joten oli käännyttävä paikallisen sairaanhoidon puoleen. Soitimme Miriamille ja hän antoi meille ohjeet Motol-nimiseen sairaalaan.

Vastaanotossa puhuttiin oikein hyvää englantia, mutta lääkäreiden ja sairaanhoitajien englannin taso heitteli välillä tosi rajustikin. Vietimme sairaalassa peräti 4 tuntia, josta suurin osa oli odottamista. Lopulta saimme tiedon, että jalassa ei ole murtumaa. Eurooppalainen sairaanhoitokortti oli pelastukseni tässä reissussa. Sain siteen ja reseptin kipulääkkeisiin. Kepit jouduin ostamaan itse sairaalan läheisestä medical supplies-kaupasta (elekieltä käyttäen, koska myyjä ei osannut englantia), mutta sekä kipulääkkeeseen että keppeihin kului yhteensä 535 korunaa, eli alle 20e. Ei pääsisi näin halvalla Suomessa!