Eläimet, kaupunki, ihmiset, kamera

Tiistaina pääsimme sitten jatkamaan koulunkäyntiä. Saavuimme kouluun tunnin liian aikaisin ja se tuntui aiheuttavan paljon päänvaivaa koulun henkilökunnalle, sillä Miriam ei ollut paikalla ja he halusivat meille heti tekemistä. Miriamin kollega ei osannut englantia ja yritti parhaansa mukaan ohjastaa meitä englantia puhuvan opettajan huostaan. Tämä vanhempi miesopettaja, antoi meille uusintakierroksen osaan koulun tiloista ja näytti meille paljon oppilaiden aikaansaannoksia (enimmäkseen valokuvakalentereita). Huomasimme näistä ja julisteista ympäriltämme, että alastonkuvat ja mainosvalokuvat olivat hyvin yleisiä aiheita täällä.

Varsinaista tuntiamme odotellessa tapasimme Hyriassa käyneen tsekkiläisoppilaan, Magdalenan. Juttua syntyi paljon Tsekeistä sekä Suomesta, Magdalena sanoi pitävänsä Suomea kylmänä, mutta hienona maana. Erityisesti hän ihannoi sitä, miten meidän koulussamme on ilmaiset välineet. Heidän koulunsa maksaa, noin 1500e/vuosi. Myös koulussa ruokailu on maksullista ja oppilailta odotetaan, että heillä on omat kamerat koulua varten. Ilmankos tässä koulussa ei ole näkynyt ns. "köyhä boheemi taiteilija"-tyyppejä oikeastaan yhtäkään.

Kävi myös ilmi, että hän asuu aivan meidän asuntomme lähialueella. Hän ehdotti, josko menisimme vaikka kahville joku päivä: No tottahan toki! 

Sitten alkoi varsinainen tuntimme. Eräs kikkarapäinen valokuvauksen opettaja selitti meille seuraavan päivän ohjelman ja tehtävänannon: valokuvausta eläintarhassa. Tämä esittely kesti vain noin tunnin, sitten olimme taas vapaalla jalalla. Saimme seurata muiden oppilaiden "työskentelyä" (eli jälleen hidastempoista rentoa oleskelua ja työskentelyä silloin tällöin), mutta se ajautui taas vain siihen, että istuimme jossain luokassa ja noh, istuimme. Aikaisemmin meitä koulussa pyörittänyt miesopettaja sattui kulkemaan ohi, huomasi tilanteen  ja nappasi meidät mukaan omalle tunnillensa.

Hänen tuntinsa oli pienessä tietokoneluokassa, meneillään oli kotikonstein koottu studio ja hedelmäasetelman valokuvausta. Jälleen kompositio luokassa oli tämä: pari ihmistä kuvasi ja loput chillailivat keskenään tekemättä juuri mitään. Yksi työskentelevä poika esitteli meille tapahtuvaa, hän kuvaili luokkaansa "the least talented ones". (Lause osui hauskaan kohtaan, sillä juuri silloin luokassa jollain jannulla oli hedelmäkori päässään) Vaikka tämän luokan opettaja olikin pelastanut meidät luokassa vain istumiselta, emme tälläkään tunnilla tehneet juuri muuta kuin istuneet. Opettaja pahoitteli meille tätä kovasti, sillä heillä on meneillään juuri jotkin loppukokeet joka sotkii hyvin paljon kaikkea. Noh, alku on aina tahmeaa, josko tämä tästä selkenee vielä!

Asetelman kuvausta

'

Keskiviikkona oli sitten valokuvauspäivä Prahan eläintarhassa. Onnistuneet valokuvat olisivat eläintarhan käyttöön; kalenteriin, mainostukseen, yms, joten saimme liput sinne ilmaiseksi. Ryhmämme oli pieni: Minä, Hilda-Maija, opettaja, kaksi poikaoppilasta ja tyttöoppilasta. Muut oppilaat olivat pääosin kolmannen vuoden opiskelijoita ja kuulemma tosi taitavia valokuvaajia, en tiedä miten me sinne joukkoon olimme oikein haravoituneet.
Kuljimme ja yritimme kuvata pääosin uusia eläintarhan uusia lintuja (jotka olivat kyllä vikkeliä!). Opettajan piti lähteä puolenpäivän aikaan ja muutkin oppilaat liukenivat samoihin aikoihin, mutta me saimme jäädä vielä rauhassa kiertelemään ja kuvailemaan. Sää oli mitä ihanin n.22 astetta ja Prahan eläintarha on iso. Siellä on kirahveja, norsuja, hyvin paljon lintuja ja kaikkea muuta mitä Korkeasaaressa ei ole. Vietimme siellä melkein koko päivän, muttemme siltikään nähneet kaikkea, koska paikka oli niin iso. Myös tietenkin minun jalkani (ja oikeastaan olkapääni, kävelykeppien takia) rajoitti aika paljon sitä, kuinka nopeasti ja paljon pystyimme kiertelemään. Kotiin päästyä alkoi jo pelottamaan, ehtiikö kehoni korjaantua ollenkaan vai pahennanko kaikkea liikkumalla jatkuvasti.

Pääsimme kuvaamaan rengashäntämakeja aivan kosketusetäisyydeltä. Niiden sekaan pääsi aitaukseen, mutta koskea tai ruokkia ei saanut

Korppikotka syömässä

Hylkeet diivailivat paljon altaassaan ihmisten edessä

Intian norsut uiskenlemassa

Torstaina meillä oli aamusta hetki eläintarhakuvien muokkausta photoshopilla. Olin unohtanut ottaa omat kuvani mukaan kipulääkehuuruissa, mutta onneksi emme paljoa tehneetkään. Opettaja näytti meille vain lyhyesti kuvanmuokkauksen perusteita, mitkä osaan jo. Pientä kertausta sain kyllä esim. maskien käyttöön, mitä en niin hyvin hallitse. 

Ruokailun jälkeen meidät opasti seuraavan opettajan luokse eräs venäläistaustainen opiskelija, joka ei puhunut järin hyvin englantia hänkään. Päädyimme jonnekin Prahan keskustaan muuan valokuvagalleriaan, jossa oli juuri näyttely/reportaasi joka käsittelee eläväisesti juutalaisuutta ja sen maailmaa. Käsittääkseni kuvat olivat juuri tämän kyseisen opettajan ottamia. Katsoimme näyttelyn läpi ja tapasimme opettajamme. Hän on oikein mukava vanha täti, joka on pirteä ja puhuu sujuvasti englantia. (Pahoittelen etten käytä nimiä, nimimuistini on nimittäin kammottavan huono)

 Opettaja antoi meille tämän päivän tehtävänannon: kuvatkaa Prahan ihmisiä. Aiheena kontrastit: uusi Praha, vanha Praha, työläiset, pukumiehet, mitä täällä on erilaista kuin Suomessa? Tehtävä osoittautui ihmeellisen vaikeaksi, sillä Tsekkiläinen kulttuuri ja heidän toimintansa ei eroa dramaattisesti suomalaisuudesta. Lopuksi päädyimme vain kuvaamaan itsestämme mielenkiintoisia ihmisiä ja kontrasteja kaduilla. Omasta mielestäni tällainen reportaasimainen valokuvaus on kuitenkin haastavaa ja paljolti kiinni tuurista: millainen valo on, miten ihmiset kulkevat, missä kuljetaan. Opettaja tarkasteli kuviamme ja antoi kannustavaa kritiikkiä. Sommittelu on tärkeää, mutta ei tarvita ihmeitä että saisi mielenkiintoisen valokuvan aikaan.

"The only way to learn how to photograph is to do it!"

Paikallinen "city person"(opettajaa mukaillen) halusi itsestään valokuvan.
Olemme huomanneet muutenkin, että täällä on näkyvämmin kerjäläisiä ja juoppoja, mutta ennenkaikkea he ovat paikallisia (eivät romanikerjäläisiä, kuten Suomesssa)

Mummut käsikonkassa kävelemässä

Vanha rautatieasema, yhä sitkeästi käytössä mutta rapistunut