Murattia ja antiikkia

Viikonloppu kului jälleen kierrellessä. Hilda-Maija löysi Internetin ihmeellisestä maailmasta meille kauniin hautasmaan käytäväksi lauantaille. Hautausmaa oli SUURI ja aivan ostoskeskuksen juuressa, mutta silti omassa rauhassaan. Se oli täynä murattia, hautoja, patsaita ja mausoleumeja varmaankin 1800-luvulta asti, ellei vanhempiakin, Pakko myöntää, että tämän suuren kaupungin vilinässä juuri tuolla sain hetkeksi mielenrauhan. Mitäpä sitä enempää selittelemään, tässä taas kasa kuvia.

Eräällä haudalla oli ilmeisimmin kissojen ruokintapaikka.
Hautausmaalla pöyri paljon kissoja, itse näin ainakin kaksi.

Sarjassamme annan lempinimiä patsaille: Tylsistyneet enkelit

Koskaan ei ole liikaa kuvia kukista

Sunnuntaina aloitimme urakkamme Tsekin kansallismuseon pysyvien näyttelyjen parissa. Aloitimme tietenkin aikajanan alusta, eli aasian ja antiikin taiteesta. Yllätyksekseni sain tänne lipun ilmaiseksi, kuulemma alle 26-vuotiaat (opiskelijat?) pääsevät näihin ilmaiseksi. Saa nähdä saanko lipun ilmaiseksi myös muissa yksiköissä myöhemmin, olen kyllä varautunut maksamaan tarpeen tullen. Aasia käsitti pääosin vanhan taiteen Kiinasta ja Japanista, mutta muutama teos näkyi myös vanhan lähi-idän alueelta. Noh, jokatapauksessa, tässä vähän kuvia näyttelystä.

Kiinalaista grafiikkaa

Jumal/buddhapatsaita

Aasialaista posliinia

Tämä taisi olla nykyisetsä Iranista, sen ajan Persiasta.
Teos painui mieleeni, sen nimi oli "two lovers"

Ja sitten toisessa kerroksessa oli yksi huone muinaista egyptia, tästä eteenpäin siirryttiin antiikin taiteeseen.

Antiikkisia astioita oli näyttelyssä vitriinikaupalla

Ja samoin veistoksia (tai niiden osia), suurin osa roomalaisia kopioita tietenkin

Venuksen torso

Viikonlopun aikaina kepeillä kävely sai olkapääni vain entistä kipeämmäksi, ,nyt jo niin pahaksi etten voinut nostaa juomalasia pöydältä ilman, että sattui.  Onneksi sunnuntaina löysin ostoskeskuksesta apteekin ja ostin sieltä jotain kylmägeelin tapaista. Maanantaina sitten jalan hitaan tervehtymisen ansiosta jätin toisen kepeistä pois.

Maanantaina myös menimme taas kymmeneksi kouluun, lainkaan tietämättä mitä sinä päivänä tekisimme.  Tavatessamme Miriamin pääsin kokeilemaan koulun mysteeriskanneria omaa projektiani varten ja sen jälkeen siirryin muokkaamaan kuvia photoshopilla. Itselleni tyypillisellä tavalla teokset koostuvat monista layereista jotka yhdistän koneella, en piirrä koko luonnosta yhdelle paperille välttääkseni sotkua. Jouduimme skannaamaan työt Miriamin sähköpostiin ja hän laittoi ne koulun yleiselle asemalle saatavakseni. Yritän saada ensi skannauskerralle kaikki puuttuvat elementit ja loput puuttuvat hahmot, jottei tarvitse vaivata häntä vain skannauksen takia niin useasti.

Yksi projektin kuvista skannattuna ja vähän muokattuna; space princess. (on muuten kamalan haalea näin luonnoksena)
Sivuilta ja hahmon yläpuolelta puuttuu vielä paljon elementtejä ja kaikki muukin on aivan kesken yhyy.

Ja lisätietona siis teokset tulevat olemaan teospareja ja teoksia tulee yhteensä olemaan 8 kappaletta (haaveilin aluksi jopa 10 kpl, mutta aikataulu ja kuvien teetättämiseen menevä budjetti ei taida suoda tätä minulle) Hahmojen ympärille tulee vielä kaikenlaisia makoisia elementtejä ja fonttia, minun tarvitsee vain suunnitella loppuun ja piirtää.

"Tunnin" lopuilla Miriam tuli luokseni ja kertoi, että voisin saada kommenttia piirrustuksistani piirtämisen opettajalta. Tämä ajatus jostain syystä hirvitti minua, sillä olen kuullut joiltakin oppilailta, että jotkut opettajat täällä ovat kovin yksimielisiä siitä mikä on heistä hyvää ja mikä huonoa. Hirvitystä pahensi yleinen huono itsetuntoni piirrustuksiani kohtaan ja se fakta, että piirrän kerrankin tähän projektiin mitä haluan piirtää. Noh, juuri tehdessäni lähtöä, luokseni saapui tuttu opettaja, joka on pitänyt meille grafiikkaa. Hän kertoi, että voisi kommentoida kuviani. Ymmärtäessäni, että hän juuri oli piirrustuksen opettaja, minua ei hirvittänytkään niin kamalasti enää. Näytin hänelle yhden keskeneräisen luonnoksen, keskustelimme ja sovimme, että näytän hänelle niitä lisää, kun koko sommitelma kuvissa on valmis.

Illalla kävimme katsomassa Irlantilaisen animaatioelokuvan "Song of the Sea"  lähistöllä olevasta elokuvateatterista, Magdalena ja Monika tulivat mukaamme. Elokuvan ääniraita oli englanniksi (meidän pelastus) ja tekstit tsekiksi. Mitä siitä voisi sanoa, tavattoman kaunis elokuva.

Song of the Sea Trailer