Katkarapukävelyn comeback

Nämä kolme päivää eivät menneet aivan suunnitelmien mukaan. Sunnuntaina oli tarkoistus jatkaa museokierroksia, mutta jalkani oli kipeytynyt taas niin pahaksi, että oli pakko jättää väliin ja mennä takaisin tohtorin puheille. Lähdin tuttuun University Hospital  Motoliin todetakseni, että he ottavat vain hätätapauksia viikonloppuisin vastaan. Tästä turhautuneena menin takaisin asunnolle ja tein loppupäivän töitä teosten kanssa. 

Lisää sneak peekkejä

Koska en sunnuntaina päässytkään lääkärin vastaanotolle, se siirtyi maanantaille ja minulta jäi väliin koulussa ollut arkkitehtuurin kuvauksen-oppitunti. Hyvä sinänsä, en nimittäin tällä jalalla olisi jaksanut kävellä ympäriinsä muiden mukana. Odotin lääkärissä noin 3 tuntia vastaanottoa, joka kesti loppujenlopuksi vain parisen minuuttia, kun viimein pääsin tohtorin luo. Sain vain uuden siteen koipeeni ja siinä se, rapukävely jatkuu ja edellisiä kipulääkkeitä naamaan vain. Harmittaa tosi paljon tämä tilanne, koska olin juuri viikko sitten luopumassa kepeistä jo kokonaan. Noh, tällä kertaa koitan oikeasti levätä mahdollisimman paljon (pakkokin, koska hartiat eivät kestä keppejä ja ilman keppejä ei voi kulkea). Jää loput kiertenyt suurimmalta osaltaan nyt sikseen, mutta koipi on pakko saada kuntoon ennen Suomeen paluuta.

Sairaalareissun jälkeen menin kyllä koululle ilmoittamaan Miriamille asiasta ja pääsin myös vähän työskentelemään teosten typografian parissa; skannasin ne ja muokkasin suurimmalta osaltaan.

Tiistaina minun oli tarkoitus mennä normaalisti kouluun; noh, en mennytkään, koska koipi oli levossakin niin kipeä, ettei päivästä olisi tullut yhtään mitään. Jälleen päivä oman projektin työstämistä kotona, katsotaan jos huomenna olisi jo parempi tilanne ja pääsisin lähtemään kouluun.

Surkupäivityksen loppukevennykseksi katsokaa tätä söpöä pupua.

Miekkojen ja keihäiden kalistelua

Loppuviikko kului rattoisasti. Torstaina meillä oli vain lyhyt tunti Liba Tayloria (reportaasin tehtävänantaja). Tuntiin sisältyi vain jo paljon aikaisemmin ottamiemme reportaasikuvien katselua ja kommentointia. Liba sanoi, että sain ihmeellisen hyviä kuvia, miettien miten jouduin aina pysähtymään keppien kanssa ottaakseni kuvan. Rakenteellisia kommentteja ei Libalta tullut paljoa, niinkuin esimerkiksi Dorotalta usein tulee, eikä myöskään kovin ankaraa kritiikkiä. Liba toivoi vähän, että tekisimme reportaasiin pienen tekstiosuuden, joka selittää vähän kuvia ja kaupunkia, mutta sanoi ettei ollut varma näemmekö enää koulussa laisinkaan tämän jälkeen. Saa nähdä, kirjoitan sen, jos ehdin.

Liballa oli jälleen koira mukanaan.
Täällä koiria näkee hyvin usein vapaana kadulla, kahviloissa ja jopa elokuvateattereissa. Hyvin ne kyllä käyttäytyvätkin, vähän erilaista kuin Suomessa.

Illalla lähdimme myös mielenkiinnosta Petrín kukkulalle, jossa menimme katsomaan Battle of the Nations :ia.  Ritaritaistelut olivat tapahtuman kohokohta, areenalla oli jatkuvasti taistelua meneillään joukkue joukkuetta vasten. Myös Suomella on oma joukkueensa, mutta  harmiksemme olimme vääränä päivänä liikkeellä emmekä nähneet heidän taisteluaan. Taistelut olivat todella kovaa rytinää, ainakin yhdessä näkemässäni ottelussa joku ottelija joutui ambulanssihoitoon taistelusta tulleen vamman takia. 
Upeita ritaritaisteluita, keksiaikaisia asuja, aseita, makkaraa ja herkkuja. Todellakin kannatti lähteä, vaikka aluksi olin hieman vastahakoinen jalkani takia. Täytynee seurata milloin tämä tapahtuma tulee Suomeen.

Amerikka vs. Israel.
Alkuasetelma.

Taistelua.

Taistelun loppumainingit.

Taistelun jälkeen vastapuolen soturit halasivat toisiaan ja kiittivät hyvästä ottelusta.

Ukraina vs. Amerikka

Tämä taistelu oli erityisen raivoisa, Ukraina hakkasi päälle kovaa ja voitti illan finaalin.

Kojuilta löytyi tällainen heppu. 

Kojujen lähellä saivat vekaratkin harjoitella miekkataistelua.

Väsynyttä ottelijaa löyhytetään kaksintaisteluareenalla.

Kojuilta pystyi ostamaan ihan oman ritarivarustuksensa. 

Aika perinteien tsekkiläinen avotulella paistettu herkku, en tiedä nimeä, mutta päätin viimeinkin maistaa sitä. Maku muistutti paljon sokerikorppua.

Tarinaheki: Sain tämän namun korealaiselta tytöltä, kun tein hänelle tilaa ihmistäyteisessä funikulaarissa.

Perjantai oli kansallinen vapaapäivä, joten koulua ei ollut. Meille se oli lepopäivä, koska jalkani kipeytyi taas asteen uudelleen viikon aikana. Ja levolla tarkoitan tietenkin sitä, että istuin koko päivän asunnolla värittäen niska vääränä näyttelykuviani. Sain 2/8 väritettyä, niistä puuttuu vielä typografia ja loppusilaukset.

Ähäkutti, ette saakaan nähdä koko kuvaa.

Viikonloppu tiesi taas museoiden kiertelyä, niinpä jatkoimme urakkaamme Prahan Kansallisgallerian pysyvien näyttelyiden parissa. Tällä kertaa kävimme kahdessa eri näyttelyssä: vuorossa oli keskiajan taide, sekä klassinen kausi barokin alkuun asti. Onneksi Miriam kirjoitti minulle todistuksen, että olen opiskelija, sillä sen avulla pääsen ilmaiseksi sisään kaikkiin näihin pysyviin näyttelyihin. Päivä vierähti nopeasti ja nähtävää oli paljon, osa teoksista oli suorastaan huikeita. Harmillisesti meiltä jäi Saksan ja Itävallan osa klassisessa taiteessa täysin sivusuuhun vain, koska emme ehtineet käydä sitä ennen museon sulkeutumista.

Maria ja Jeesus-lapsi, tästä aiheesta todellakin riitti patsaita tyylillä jos toisellakin,

"Spagetti" -Jeesus

"Ilmeeni kun minut herätetään päiväunilta"-Jeesus

Aitoa Rembrandtia, wau!

Ja El Gregoa myös,

Museon katto saattoi olla satunnaisesti myös erittäin koristeltu.

Mustetta ja pastelleja

Viikko alkoi maanantaina aika yllättävästi koulussa. Joku oli Vappuviikonlopun aikana varastanut koululta jonkin modeemin/tms, joka tarkoitti, ettei koulun koneilta päässyt yleiselle asemalle lainkaan eivätkä ne toimineet muutenkaan kovin hyvin. Tämä aiheutti kovaa härdelliä henkilökunnan kesken, koska koneet oli saatava toimimaan klo. 13 mennessä, että kirjoittavat oppilaat pääsisisvät tekemään loppukokeita. Tilanne ei ollut meillekään kamalan suotuisa, koska meille oli suunniteltu juuri photoshoppausta ja oman projektin työskentelyä. Emme voineet siis tehdä oikeastaan mitään, koska emme päässeet edes kirjautumaan koneille. Jouduimme sitten menemään tappamaan aikaa kylille, kunnes koneiden pitäisi taas toimia. Onneksi sitten päivällä tullessamme takaisin, koneet toimivat jo jotenkin, niin pääsimme iltapäiväksi tekemään töitä. Sain omassa projektissani kaikki viimeisetkin kuvat väritystä varten valmiiksi (noh, typografiaa lukuunottamatta).

Tiistaina iltapäivällä meille oli järjestetty ihan yksityistä omaa ohjelmaa ja opettajamme oli grafiikan  opettaja. Pääsimme jatkamaan kohopainoamme ja painatimme niistä värillisiä versioita. Ja koska olin ehtinyt jo viimeksikin painaa ja olin jälleen turhan nopea, opettaja antoi minulle mustetta ja pensseleitä. Lopputunnin sitten suunnittelin ja tein musteella typografiat teoksiini. 

Värilliset versiot grafiikastani

Typografiat.
Pitää vielä skannata ja muokata photoshopilla roimasti vinouksia ja muita pois.

Tiistai-iltana menimme taas Monikan kutsusta heidän suomi-iltamiinsa. Kasassa oli pienempi porukka, mutta se helpotti kommunikointia kaikkien välillä eli kaikki olivat siis osana samaa keskustelua. Kuumia keskustelunaiheita olivat mm.jääkiekko, metalliyhtyeet, suomalaiset miehet ja naiset sekä Tsekin huijaustaksit.

Keskiviikkona koulu alkoi taas iltapäivällä, meillä oli luvassa piirtämistä (ah, kerrankin taas ohjattua opetusta). Opettajana oli sama piirrustuksen opettaja, joka ei englantia puhunut, joten oppilaat olivat jälleen tulkkaamassa meille. Emme jatkaneet viimekerran temperamaalausta, vaan aloitimme ihan uuden tehtävän. Tehtävänä oli jälleen piirtää mallista kipsipäätä, mutta tällä kertaa pastelleilla ja piti käyttää ekspressiivisesti värejä. Jälleen nopeana tekijänä sain kolmen tunnin pituisella oppitunnillamme työn valmiiksi. Hieman haastavaa oli aloittaa ilman varsinaista luonnostelua eikä kommenttia tullut opettajalta mittasuhteista lainkaan. Oikeastaan muut oppilaat hieman naureskelivat meille, kun mittailimme toinen silmä ummessa ja kynä ojossa kipsipäätä, täällä ei mittailu ja piirroksen tiukka realistisuus tunnu olevan niin tärkeää. Ja kyllä muiden oppilaiden teosten tasosta huomasin, että tämä koulu ei painotu perinteiselle taiteelle vaan nimenomaan valokuvaukseen ja desingiin.

Tämän päivän teos.
Opettaja piti tästä erittäin paljon, mutta onneksi kehujen lisäksi sain häneltä myös pikkuneuvoja paranteluun. 

Kävelyntäyteinen viikonloppu

Vapun johdosta meillä oli luonnollisesti pitkä viikonloppu. Perjantai kului rauhallisissa merkeissä:  valmistimme Hilda-Maijan kanssa kotitekoisen perunasalaatin, ostimme nakkeja ja lähdimme lähimpään puistoon juhlistamaan Vappua näiden eväiden ja serpentiinin kanssa. Palatessamme törmäsimme sattumoisin lähialueemme tapahtumaan, en ole oikein varma mikä tapahtuma oli kyseessä, mutta tarjolla oli kaikenmoista herkkua, tavaraa sekä Slam poetrya, eli lavarunoutta. Mielenkiinnosta käväisimme nopeasti sielläkin ja saimme mukaamme ilmaiseksi "viinilimpparia"(vissiinkin alkoholitonta viiniä muovipullossa, ei ole tullut vielä maistettua). 

Lauantaina tapasimme sitten "kylään" tulleet vanhempani. Prahan "asiantuntijoina" velvollisuutemme olikin sitten näyttää heille kaupungin suurimmat nähtävyydet ja ruokkia heidät parhaimmalla tsekkiläisellä perinneruoalla. Juuri tälle viikonlopulle sattuneet jääkiekon MM-kisat ja sunnuntaina Wolkswagen maratoni hidastivat kyllä rutkasti kiertelyämme. Praha on muutenkin turistintäyteinen viikonloppuisin, nyt ryysis oli siis kahta kamalampi. Ja tietenkään rajalliset voimani keppikävelyssä eivät kamalasti nopeuttaneet matkantekoa. 

Saimme kuitenkin lauantain aikana esiteltyä Old Town Squaren, Astronomisen kellon ja Tanssivan talon. Sunnuntaina kävimme pyörimässä jälleen Prahan linnan tiluksilla ja siellä kävimme äitini suureksi iloksi Lelumuseossa. 

Valkoinen riikinkukko Waldsteinin puutarhassa
Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Vartijanvaihto linnan porteilla.
Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Lelumuseon yläkerta oli varattu yksinomaan barbeille. Löytyi erilaisia barbeja ensimmäisistä 50-luvun barebeista ihan nykypäivään asti.
Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Puurtamista ja piirtämistä

Tiistaina oli aika vapaasti taas oman projektin työskentelyä, minä pakersin jälleen näyttelykuvien kanssa ja lisäilin niihin edellisen illan aikana syntyneitä elementtejä.

Päivitetty versio.
Enää puuttuu typografia kuvan yläreunasta ja koko kuvan VÄRIT. Välillä vähän kuumottaa miten ehdin nämä kaikki teokset. 

Keskiviikkona oli koulussa tsekinkielinen luento valokuvan sommittelusta ja muusta sellaisesta. Minulta meni suurin osa ohi, koska en vain kykene kuuntelemaan luentoja (varsinkaan sellaisia joita en ymmärrä) täydellä tarkkaavaisuudella. Lisäksi vaikutti siltä, että luennossa käsiteltiin jo minulle tuttuja käsitteitä, kuten diagonaali, pakopisteet, lävistäjät.. Luennon jälkeen oli taas muutama tunti valokuvien muokkausta. Loppuillan työskentelin jälleen rakkaan oman projektini kanssa asunnolla.

Skannausta odottavat viimeiset hahmot ja koriste-elementit. Mikä sotku.

Torstaina meillä oli sitten viimein jotain muuta: piirrustusta. Tunnin opettaja ei puhunut englantia, mutta jälleen pari oppilasta tulkkasi meille, mitä piti tehdä. Aluksi valmistimme pohjan tulevaa tempera-maalausta varten, sitten sen kuivumista odotellessamme teimme parin tunnin mallista piirtämisharjoituksen. Mallina kaikkien rakastama kipsifiguuri, tämä oli kyllä paljon isompi ja kokonaisempi kuin meidän koulullamme olevat (oli jopa torsokin pään lisäksi). Tehtävänä oli piirtää mallista hiilellä sen kasvot ja luoda mahdollisimman realistinen kuva. Minä taistelin tämän kanssa tovin, aloitin jopa kokonaan uudestaan kerran, koska olin ehtinyt jo vieraantua taas realistisesta piirtämisestä. Lisäksi kulmani ei ollut kaikista ihanin: sivusta, mutta aavistuksen takaapäin.

Näin pitkälle pääsin harjoitukseni kanssa ja siihen se sitten jäikin.

Pian temperapohjat olivat kuivuneet ja pääsimme niiden kimppuun. Malli ja idea oli sama kuin ensimmäisessä harjoituksessa, mutta tekniikka eri. Ideana oli ensin maalata "luonnos" suoraan pohjalle keskisävyn ruskealla, sitten myöhemmin lisätä tummalla varjot ja vaalealla valot. Aluksi hirvitti lähteä luonnostelemaan suoraan maalilla, koska kulma ei edelleenkään ollut kovin helppo. Siitä se sitten vain lähti, ehdin jo ruveta leikkimään varjoilla, mutta tunti loppui kesken. Jatkaisimme tätä työtä vielä ensiviikolla.

Ja sitten taas ihan yleisiä tuntemuksia. Oikeastaan viimeviikolla iski ensimmäistä kertaa koti-ikävä, mutta nyt se on jo ehtinyt mennä ohi. Lisäksi vanhempani tulevat käymään täällä parin päivän reissulla nyt viikonloppuna, joten voin lykätä heille kaikki tuliaiset tms mukaan jo valmiiksi.
Ja koulusta yleisesti. Kovasti ovat opettajat kehuneet meidän töitämme ja projektejamme, useasti se on kiirinyt myös Miriamin korviin asti. Jo pariin otteeseen Miriam on kertonut meille, miten joku opettaja on kehunut hänelle meidän töitämme. Onhan se oikein kivaa saada kuulla, että kädenjäljestämme pidetään, mutta välillä se on pikemminkin hämmentävää. Skeptisinä ihmisinä aluksi luulimme sen olevan vain mielistelyä, kun katsoo millaisia töitä on koulun seinillä esillä, mutta enää en oikein tiedä mitä ajatella. Odottivatkohan he meiltä sitten jotain aivan toisenlaista tasoa? Emme voi tietää.