Mustetta ja pastelleja

Viikko alkoi maanantaina aika yllättävästi koulussa. Joku oli Vappuviikonlopun aikana varastanut koululta jonkin modeemin/tms, joka tarkoitti, ettei koulun koneilta päässyt yleiselle asemalle lainkaan eivätkä ne toimineet muutenkaan kovin hyvin. Tämä aiheutti kovaa härdelliä henkilökunnan kesken, koska koneet oli saatava toimimaan klo. 13 mennessä, että kirjoittavat oppilaat pääsisisvät tekemään loppukokeita. Tilanne ei ollut meillekään kamalan suotuisa, koska meille oli suunniteltu juuri photoshoppausta ja oman projektin työskentelyä. Emme voineet siis tehdä oikeastaan mitään, koska emme päässeet edes kirjautumaan koneille. Jouduimme sitten menemään tappamaan aikaa kylille, kunnes koneiden pitäisi taas toimia. Onneksi sitten päivällä tullessamme takaisin, koneet toimivat jo jotenkin, niin pääsimme iltapäiväksi tekemään töitä. Sain omassa projektissani kaikki viimeisetkin kuvat väritystä varten valmiiksi (noh, typografiaa lukuunottamatta).

Tiistaina iltapäivällä meille oli järjestetty ihan yksityistä omaa ohjelmaa ja opettajamme oli grafiikan  opettaja. Pääsimme jatkamaan kohopainoamme ja painatimme niistä värillisiä versioita. Ja koska olin ehtinyt jo viimeksikin painaa ja olin jälleen turhan nopea, opettaja antoi minulle mustetta ja pensseleitä. Lopputunnin sitten suunnittelin ja tein musteella typografiat teoksiini. 

Värilliset versiot grafiikastani

Typografiat.
Pitää vielä skannata ja muokata photoshopilla roimasti vinouksia ja muita pois.

Tiistai-iltana menimme taas Monikan kutsusta heidän suomi-iltamiinsa. Kasassa oli pienempi porukka, mutta se helpotti kommunikointia kaikkien välillä eli kaikki olivat siis osana samaa keskustelua. Kuumia keskustelunaiheita olivat mm.jääkiekko, metalliyhtyeet, suomalaiset miehet ja naiset sekä Tsekin huijaustaksit.

Keskiviikkona koulu alkoi taas iltapäivällä, meillä oli luvassa piirtämistä (ah, kerrankin taas ohjattua opetusta). Opettajana oli sama piirrustuksen opettaja, joka ei englantia puhunut, joten oppilaat olivat jälleen tulkkaamassa meille. Emme jatkaneet viimekerran temperamaalausta, vaan aloitimme ihan uuden tehtävän. Tehtävänä oli jälleen piirtää mallista kipsipäätä, mutta tällä kertaa pastelleilla ja piti käyttää ekspressiivisesti värejä. Jälleen nopeana tekijänä sain kolmen tunnin pituisella oppitunnillamme työn valmiiksi. Hieman haastavaa oli aloittaa ilman varsinaista luonnostelua eikä kommenttia tullut opettajalta mittasuhteista lainkaan. Oikeastaan muut oppilaat hieman naureskelivat meille, kun mittailimme toinen silmä ummessa ja kynä ojossa kipsipäätä, täällä ei mittailu ja piirroksen tiukka realistisuus tunnu olevan niin tärkeää. Ja kyllä muiden oppilaiden teosten tasosta huomasin, että tämä koulu ei painotu perinteiselle taiteelle vaan nimenomaan valokuvaukseen ja desingiin.

Tämän päivän teos.
Opettaja piti tästä erittäin paljon, mutta onneksi kehujen lisäksi sain häneltä myös pikkuneuvoja paranteluun. 

Kävelyntäyteinen viikonloppu

Vapun johdosta meillä oli luonnollisesti pitkä viikonloppu. Perjantai kului rauhallisissa merkeissä:  valmistimme Hilda-Maijan kanssa kotitekoisen perunasalaatin, ostimme nakkeja ja lähdimme lähimpään puistoon juhlistamaan Vappua näiden eväiden ja serpentiinin kanssa. Palatessamme törmäsimme sattumoisin lähialueemme tapahtumaan, en ole oikein varma mikä tapahtuma oli kyseessä, mutta tarjolla oli kaikenmoista herkkua, tavaraa sekä Slam poetrya, eli lavarunoutta. Mielenkiinnosta käväisimme nopeasti sielläkin ja saimme mukaamme ilmaiseksi "viinilimpparia"(vissiinkin alkoholitonta viiniä muovipullossa, ei ole tullut vielä maistettua). 

Lauantaina tapasimme sitten "kylään" tulleet vanhempani. Prahan "asiantuntijoina" velvollisuutemme olikin sitten näyttää heille kaupungin suurimmat nähtävyydet ja ruokkia heidät parhaimmalla tsekkiläisellä perinneruoalla. Juuri tälle viikonlopulle sattuneet jääkiekon MM-kisat ja sunnuntaina Wolkswagen maratoni hidastivat kyllä rutkasti kiertelyämme. Praha on muutenkin turistintäyteinen viikonloppuisin, nyt ryysis oli siis kahta kamalampi. Ja tietenkään rajalliset voimani keppikävelyssä eivät kamalasti nopeuttaneet matkantekoa. 

Saimme kuitenkin lauantain aikana esiteltyä Old Town Squaren, Astronomisen kellon ja Tanssivan talon. Sunnuntaina kävimme pyörimässä jälleen Prahan linnan tiluksilla ja siellä kävimme äitini suureksi iloksi Lelumuseossa. 

Valkoinen riikinkukko Waldsteinin puutarhassa
Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Vartijanvaihto linnan porteilla.
Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Lelumuseon yläkerta oli varattu yksinomaan barbeille. Löytyi erilaisia barbeja ensimmäisistä 50-luvun barebeista ihan nykypäivään asti.
Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Kuva: Hilda-Maija

Puurtamista ja piirtämistä

Tiistaina oli aika vapaasti taas oman projektin työskentelyä, minä pakersin jälleen näyttelykuvien kanssa ja lisäilin niihin edellisen illan aikana syntyneitä elementtejä.

Päivitetty versio.
Enää puuttuu typografia kuvan yläreunasta ja koko kuvan VÄRIT. Välillä vähän kuumottaa miten ehdin nämä kaikki teokset. 

Keskiviikkona oli koulussa tsekinkielinen luento valokuvan sommittelusta ja muusta sellaisesta. Minulta meni suurin osa ohi, koska en vain kykene kuuntelemaan luentoja (varsinkaan sellaisia joita en ymmärrä) täydellä tarkkaavaisuudella. Lisäksi vaikutti siltä, että luennossa käsiteltiin jo minulle tuttuja käsitteitä, kuten diagonaali, pakopisteet, lävistäjät.. Luennon jälkeen oli taas muutama tunti valokuvien muokkausta. Loppuillan työskentelin jälleen rakkaan oman projektini kanssa asunnolla.

Skannausta odottavat viimeiset hahmot ja koriste-elementit. Mikä sotku.

Torstaina meillä oli sitten viimein jotain muuta: piirrustusta. Tunnin opettaja ei puhunut englantia, mutta jälleen pari oppilasta tulkkasi meille, mitä piti tehdä. Aluksi valmistimme pohjan tulevaa tempera-maalausta varten, sitten sen kuivumista odotellessamme teimme parin tunnin mallista piirtämisharjoituksen. Mallina kaikkien rakastama kipsifiguuri, tämä oli kyllä paljon isompi ja kokonaisempi kuin meidän koulullamme olevat (oli jopa torsokin pään lisäksi). Tehtävänä oli piirtää mallista hiilellä sen kasvot ja luoda mahdollisimman realistinen kuva. Minä taistelin tämän kanssa tovin, aloitin jopa kokonaan uudestaan kerran, koska olin ehtinyt jo vieraantua taas realistisesta piirtämisestä. Lisäksi kulmani ei ollut kaikista ihanin: sivusta, mutta aavistuksen takaapäin.

Näin pitkälle pääsin harjoitukseni kanssa ja siihen se sitten jäikin.

Pian temperapohjat olivat kuivuneet ja pääsimme niiden kimppuun. Malli ja idea oli sama kuin ensimmäisessä harjoituksessa, mutta tekniikka eri. Ideana oli ensin maalata "luonnos" suoraan pohjalle keskisävyn ruskealla, sitten myöhemmin lisätä tummalla varjot ja vaalealla valot. Aluksi hirvitti lähteä luonnostelemaan suoraan maalilla, koska kulma ei edelleenkään ollut kovin helppo. Siitä se sitten vain lähti, ehdin jo ruveta leikkimään varjoilla, mutta tunti loppui kesken. Jatkaisimme tätä työtä vielä ensiviikolla.

Ja sitten taas ihan yleisiä tuntemuksia. Oikeastaan viimeviikolla iski ensimmäistä kertaa koti-ikävä, mutta nyt se on jo ehtinyt mennä ohi. Lisäksi vanhempani tulevat käymään täällä parin päivän reissulla nyt viikonloppuna, joten voin lykätä heille kaikki tuliaiset tms mukaan jo valmiiksi.
Ja koulusta yleisesti. Kovasti ovat opettajat kehuneet meidän töitämme ja projektejamme, useasti se on kiirinyt myös Miriamin korviin asti. Jo pariin otteeseen Miriam on kertonut meille, miten joku opettaja on kehunut hänelle meidän töitämme. Onhan se oikein kivaa saada kuulla, että kädenjäljestämme pidetään, mutta välillä se on pikemminkin hämmentävää. Skeptisinä ihmisinä aluksi luulimme sen olevan vain mielistelyä, kun katsoo millaisia töitä on koulun seinillä esillä, mutta enää en oikein tiedä mitä ajatella. Odottivatkohan he meiltä sitten jotain aivan toisenlaista tasoa? Emme voi tietää. 

Murattia ja antiikkia

Viikonloppu kului jälleen kierrellessä. Hilda-Maija löysi Internetin ihmeellisestä maailmasta meille kauniin hautasmaan käytäväksi lauantaille. Hautausmaa oli SUURI ja aivan ostoskeskuksen juuressa, mutta silti omassa rauhassaan. Se oli täynä murattia, hautoja, patsaita ja mausoleumeja varmaankin 1800-luvulta asti, ellei vanhempiakin, Pakko myöntää, että tämän suuren kaupungin vilinässä juuri tuolla sain hetkeksi mielenrauhan. Mitäpä sitä enempää selittelemään, tässä taas kasa kuvia.

Eräällä haudalla oli ilmeisimmin kissojen ruokintapaikka.
Hautausmaalla pöyri paljon kissoja, itse näin ainakin kaksi.

Sarjassamme annan lempinimiä patsaille: Tylsistyneet enkelit

Koskaan ei ole liikaa kuvia kukista

Sunnuntaina aloitimme urakkamme Tsekin kansallismuseon pysyvien näyttelyjen parissa. Aloitimme tietenkin aikajanan alusta, eli aasian ja antiikin taiteesta. Yllätyksekseni sain tänne lipun ilmaiseksi, kuulemma alle 26-vuotiaat (opiskelijat?) pääsevät näihin ilmaiseksi. Saa nähdä saanko lipun ilmaiseksi myös muissa yksiköissä myöhemmin, olen kyllä varautunut maksamaan tarpeen tullen. Aasia käsitti pääosin vanhan taiteen Kiinasta ja Japanista, mutta muutama teos näkyi myös vanhan lähi-idän alueelta. Noh, jokatapauksessa, tässä vähän kuvia näyttelystä.

Kiinalaista grafiikkaa

Jumal/buddhapatsaita

Aasialaista posliinia

Tämä taisi olla nykyisetsä Iranista, sen ajan Persiasta.
Teos painui mieleeni, sen nimi oli "two lovers"

Ja sitten toisessa kerroksessa oli yksi huone muinaista egyptia, tästä eteenpäin siirryttiin antiikin taiteeseen.

Antiikkisia astioita oli näyttelyssä vitriinikaupalla

Ja samoin veistoksia (tai niiden osia), suurin osa roomalaisia kopioita tietenkin

Venuksen torso

Viikonlopun aikaina kepeillä kävely sai olkapääni vain entistä kipeämmäksi, ,nyt jo niin pahaksi etten voinut nostaa juomalasia pöydältä ilman, että sattui.  Onneksi sunnuntaina löysin ostoskeskuksesta apteekin ja ostin sieltä jotain kylmägeelin tapaista. Maanantaina sitten jalan hitaan tervehtymisen ansiosta jätin toisen kepeistä pois.

Maanantaina myös menimme taas kymmeneksi kouluun, lainkaan tietämättä mitä sinä päivänä tekisimme.  Tavatessamme Miriamin pääsin kokeilemaan koulun mysteeriskanneria omaa projektiani varten ja sen jälkeen siirryin muokkaamaan kuvia photoshopilla. Itselleni tyypillisellä tavalla teokset koostuvat monista layereista jotka yhdistän koneella, en piirrä koko luonnosta yhdelle paperille välttääkseni sotkua. Jouduimme skannaamaan työt Miriamin sähköpostiin ja hän laittoi ne koulun yleiselle asemalle saatavakseni. Yritän saada ensi skannauskerralle kaikki puuttuvat elementit ja loput puuttuvat hahmot, jottei tarvitse vaivata häntä vain skannauksen takia niin useasti.

Yksi projektin kuvista skannattuna ja vähän muokattuna; space princess. (on muuten kamalan haalea näin luonnoksena)
Sivuilta ja hahmon yläpuolelta puuttuu vielä paljon elementtejä ja kaikki muukin on aivan kesken yhyy.

Ja lisätietona siis teokset tulevat olemaan teospareja ja teoksia tulee yhteensä olemaan 8 kappaletta (haaveilin aluksi jopa 10 kpl, mutta aikataulu ja kuvien teetättämiseen menevä budjetti ei taida suoda tätä minulle) Hahmojen ympärille tulee vielä kaikenlaisia makoisia elementtejä ja fonttia, minun tarvitsee vain suunnitella loppuun ja piirtää.

"Tunnin" lopuilla Miriam tuli luokseni ja kertoi, että voisin saada kommenttia piirrustuksistani piirtämisen opettajalta. Tämä ajatus jostain syystä hirvitti minua, sillä olen kuullut joiltakin oppilailta, että jotkut opettajat täällä ovat kovin yksimielisiä siitä mikä on heistä hyvää ja mikä huonoa. Hirvitystä pahensi yleinen huono itsetuntoni piirrustuksiani kohtaan ja se fakta, että piirrän kerrankin tähän projektiin mitä haluan piirtää. Noh, juuri tehdessäni lähtöä, luokseni saapui tuttu opettaja, joka on pitänyt meille grafiikkaa. Hän kertoi, että voisi kommentoida kuviani. Ymmärtäessäni, että hän juuri oli piirrustuksen opettaja, minua ei hirvittänytkään niin kamalasti enää. Näytin hänelle yhden keskeneräisen luonnoksen, keskustelimme ja sovimme, että näytän hänelle niitä lisää, kun koko sommitelma kuvissa on valmis.

Illalla kävimme katsomassa Irlantilaisen animaatioelokuvan "Song of the Sea"  lähistöllä olevasta elokuvateatterista, Magdalena ja Monika tulivat mukaamme. Elokuvan ääniraita oli englanniksi (meidän pelastus) ja tekstit tsekiksi. Mitä siitä voisi sanoa, tavattoman kaunis elokuva.

Song of the Sea Trailer

Nykytaidetta ja photoshoppausta

Torstaina osallistuimme lyhyesti Antonín Kratochvílin (jälleen jokin kuuluisuus opettamassa meitä, nettisivut) pitämään valokuvauksen pajaan, joka piti sisällään pääosin oppilaiden reportaasikuvien kritiikkiä enemmän tai vähemmän ryhmässä. Kritiikki oli tsekeiksi, joten emme ymmärtäneet siitä paljoa mitään. Rento meininki jälleen ja Antonín vaikutti hyvin humoristiselta ja mielenkiintoiselta ihmiseltä. Hän on asunut Amerikassa muutaman vuoden valokuvannut paljon, joten hän puhui kyllä meille sujuvaa amerikanenglantia. 

Lyhyen pajan jälkeen lähdimme melko kuuluisaan nykytaidegalleriaan DOXiin, Antonín vei meidät ja yhden oppilaansa sinne ystävällisesti autollaan, lähinnä jalkani takia (ja säälipisteitä vaan ropisee taas). Hän myös maksoi meidät sisään galleriaan, siellä oli hänenkin kuviansa esillä. Koko taidenäyttelyn aiheena oli Brut Art ja teokset olivat hyvin mielenkiintoisia. DOX museona itsessään muistutti mielestäni hyvin paljon Kiasmaa, mutta oli paljon sokkeloisempi.

DOXin nettisivut

Teoksia taidenäyttelystä

Antonín ja mukanamme ollut oppilas lähtivät pian katsottuaan Antonínin näyttelyn itsekseen, mutta me kolusimme koko paikan läpi ja vietimme siellä melkein loppupäivän.

Ohitimme matkallamme kotiin hyvin houkuttelevan näköisen steampunk-henkisen clubin, täällä tulee varmasti käytyä vielä jonain viikonlopupäivänä viettämässä aikaa. 

Hauskoja tapestereita clubin ulkoseinillä

Steampunk härdellejä klubin pihalla.
 Molemmat laitteet liikkuivat jatkuvasti ja alemmassa vilkkui myös valoja.

Illalla Magdalenan suomea opiskeleva ystävä Monika oli kutsunut meidät Suomi-klubiinsa. Tapasimme yhdessä keskustassa ja hän vei meidät viihtyisään  kahvilaan aivan Old town squaren vieressä. Kahvilassa istui kahdessa pöydässä paljon ihmisiä ja kuten Monika kertoi aikaisemmin, kaikki puhuivat keskenään suomea (hyvin vaihtelevalla tasolla tietysti). Toisessa pöydässä istui myös heidän suomalainen opettajansa puhumassa selkeää suomea oppilailleen, nimeä en muista. Vasta tapaamisen päätteksi pääsimme puhumaan hänelle vähän, katujen suhinassa kuulin hänen olevan kotoisin Kuusamosta, Hilda-Maija taas kuuli että Tuusulasta. Jokatapauksessa, oli hyvin mielenkiintoista keskustella näiden opiskelijoiden kanssa ja kuulla näiden suomea. 

Perjantaina meillä oli photoshoppausta opettajan kanssa ja suurin osa tunnista kului siihen, kun opettaja viimeinkin, ah, kommentoi kuviamme ja muokkauksiamme. Saimme paljon rakentavaa kritiikkiä ja parantamisehdotuksia. Kuitenkin hän myös kehui paljon, miten hyviä kuvia olemme saaneet eikä huonoja oikeastaan ollut. Lopputunnista valitsimme jonkun onnistuneimmista kuvistamme ja teimme siitä kuvitteellisen julisteen.

Maki muokattuna

Alla reportaasikuviani muokattuna. Reportaasin tehtävänannon antanut opettajamme Liba Taylor sanoi aikaisemmin, että voisin tehdä koko sarjan punaisesta väristä, koska niin useassa kuvassani oli punaista. Niin myös tapahtui nyt.

Julisteeni.
En ole täysin tyytyväinen noiden pikkutekstien sommitteluun tai fonttiin, niitä täytyy hioa vielä.